Pena meni pentuna suojeluharrastajalle ja etenikin mukavasti. Penan vatsaongelma alkoi pitkittyneestä ripulista ja monista lääkärikäynneistä huolimatta asia ei parantunut. Edellisen omistajan kanssa ajattelimme, että Penalle voisi olla parempi löytää uusi koti kotikoirana tai kansallisten lajien parissa, mikäli sen mahaa ei saada kuntoon.

Pena palautui minulle ja syötin sille Viocase-entsyymiä muutaman viikon ja koira oli oireeton riippumatta siitä mitä sille syötti. Aikaisemmin se oli voinut syödä vain lähes rasvatonta ruokaa. Olen huomannut jo vuosien ajan, että Viocase on erittäin hyvä aine tasapainottamaan pitkästä ripulista kärsineiden koirien suoliston toimintaa. Eläinlääkärin kanssa oli tarkoitus ottaa Penalta koepalat suolistosta sen ripuloidessa, jotta saataisiin selville ripulin syy. Tätä ei kuitenkaan tehty, koska Viocasen kuurin jälkeen koiralla ei ole ollut ripulia lukuun ottamatta sitä kertaa kun se varasti useiden kilojen lihamäärän ja ahmi sen. Ripuli yritettiin saada aikaiseksi lisäämällä rasvan osuus ruoassa jopa 40% siinä onnistumatta.

Penan onneksi maha on kestänyt nyt kaikki ruuat ja treenaukset ilman mitään ongelmia. Ilmeisesti kyseessä oli vain kroonistunut tulehdus, joka reagoi heti pieneenkin stressitekijään. Verikokeet olivat normaalit mm. haima arvo TLI normaali.

Koska koiralla ei ollut enää mitään vikaa suolistossa, päätin laittaa koiran koulutettavaksi Saksaan tutulle kouluttajalle, jolta saisin heti varman tiedon, jos koiran mahassa tapahtuisi mitään muutoksia. Koulutus tällöin olisi keskeytetty heti.

Penan hyvään ja avoimeen luonteeseen tykästyttiin Saksassa. Se on luontainen jäljestäjä ja tekee rauhallisesti tarkkaa työtä. Tottelevaisuudessa sitä on helppo ohjata, koska sillä on suuri tarve miellyttää ohjaajaa olematta silti liian herkkä ja pehmeä. Puruissa Penalla on rauhallinen ja sillä on luontaisesti vahva kokosuuote. Pena tekikin Saksassa SchH3 tuloksen ja sai näyttelystä arvosanan SG. Pena jalostustarkastettiin vielä ennen takaisin meille tuloa arvosanalla DIa.

Suomeen tuloa Berliinin vilskeessä niin kuin kotonaan. Ja sellainen rohkea ja reipas neiti se on edelleenkin. Anulla ei ole ollut ongelmaa alustojen kanssa, vaan se on innolla menossa kaikkea kokeilemaan. Kellarit on ollu sellainen paikka, mihin Anu ei ole ollut halukas menemään, mutta suostuttelemalla on sinnekin mennyt. Anun kanssa on matkustettu myös junalla ja bussilla, mikä ei ole sille ongelmaa tuottanut. Puolivuotiaasta melkein kolmevuotiaaksi asti Anua vaivasi panosteiitti. Ihmettelimme, miten se voi ontua vähän väliä ja kävimme sen kanssa tutkimuksia läpi spesialistien voimin. Kuitenkaan muuta vikaa siltä ei löytynyt ja röntgenkuvista näki panosteiitin. Panosteiitti on yleistä suuremmilla roduilla ja voi kestää kolmevuotiaaksi asti. Kun Anu täytti kolme vuotta, ei se enää ontunut päivääkään. Panosteiitti haittasi jonkin verran harrastamista, mutta kuitenkin oli parempia ajanjaksoja, jolloin sen kanssa pystyi harrastamaan. Sisaruksilla ei saksassa ontumisia ole kasvattajan mukaan ollut. Anun kanssa on harrastettu suojelua kaksivuotiaaksi asti. Anu on erittäin lahjakas jäljellä, se ajaa tarkkaan nenä maassa. Se on myös todella ahne ruuan perään, mikä ei ole ainakaan haitannut koulutusta. Tottelevaisuudessa se on innokas ja aina valmis tekemään, se katsookin kentällä ollessa, että mitä tehdään seuraavaksi. Anu palkkauttuu ruuan lisäksi hyvin myös lelulla. Se myös muistaa oppimansa asiat aika hyvin. Suojeluosiossa Anulla oli kuitenkin kaksivuotiaana hankaluuksia. Sillä on hyvä kokosuunote, joka pitää. Taistelutahtoa riittää ja hihasta ei mielellään irroteta ennen kuin on pakko. Saalisvietti on Anulla vahva. Kuitenkin maalimiehen vartioinnissa siltä ei löytynyt tarvittavaa itsevarmuutta ja se ei oikein millään tajunnut, miten päin siinä olisi pitänyt olla. Sitten ohjaaja alkoi itse sairastella, vaikeat nivelkivut veivät liikuntakyvyn hetkeksi melkein kokonaan. Tämän takia myös Anun kanssa harrastaminen jäi. Nyt se on ollut kotikoirana. Anun luonne on muuttunut aika paljon kolmen ikävuoden jälkeen. Sille on tullut roppakaupalla lisää itsevarmuutta, missä suhteessa siitä on tullut kuin eri koira. Olen tullutkin siihen johtopäätökseen, että Anu on ollut vain hitaasti kypsyvää mallia. Anu on yhden ihmisen koira ja yhtä ihmistä se kunnioittaa sekä tottelee erityisesti. Ketään se ei mielistele, mutta suhtautuu uusiin ihmisiin avoimen välinpitämättömästi.Omaa perhettä kohtaan Anu on hyvin suojelevainen ja sille on tärkeää pitää lauma koossa, jonka takia sille on joskus vaikeaa rauhoittua, ennen kuin kaikki on yhdessä paikassa. Se ei myöskään ikinä ole erityisesti muista ihmisistä ja eläimistä välittänyt. Kuitenkin se hyväksyy laumaansa uudet koirat, sen kaverina on nyt tällä hetkellä tiibetinterrieri Aatos, jonka kanssa voi makaillakin vierekkäin. Lapsien kanssa Anu on ihan mainio ja katsoo aina niiden perään, ettei niille satu mitään. Anulla ei ole ollut mitään allergioita ja maha kestää niin kuivamuonaa kuin kotiruokaakin. Anu kävi myös nyt tänä kesänä verenluovutuksessa, johon se oli sopiva koira.