Paul alias Pauli
Pikkarainen on koira, joka on vienyt täysin minun sydämeni.
Harvoin tulee enää koiria, jotka puhuttelevat minua niin kuin
Pauli on tehnyt, ensi hetkistä alkaen.
Pauli on
sosiaalinen ja hyvin iloinen koira. Leikkiminen ja raju
touhuaminen on Paulin mielestä parasta mitä elämä voi sille
tarjota, narttuja tietenkin lukuun ottamatta. Sisällä Pauli
rauhoittuu erinomaisesti. Pauli on hyvin kontaktinhakuinen koira,
joka haluaa olla ihmisen kanssa ja myös miellyttää ihmistä. Jos
Pauli menee nartun ruokakupille, se on vaikea saada sieltä pois.
Pauli ei todellakaan ole vihainen kupista vaan yksinkertaisesti se
lönähtää täydellä painolla kupin päälle ja mussuttaa ruuan sillä
aikaa, kuin minä yritän sitä saada kammettua tavalla tai toisella
kupin päältä pois. Nostin sitä jopa kerran korvista ylös, eikä
herra edes hetkeksi keskeyttänyt hotkimista. Tuntui kuin se olisi
jopa imenyt ruuan 20 cm päästä kupista. Olisipa joku saanut
tuonkin taistelun nauhalle, varmaan huvittava näky, kun
tonnikeijukainen riuhtoo reppanakoiraa korvista ja puhkuu ja
puhisee saamatta sen enempää aikaiseksi. Siis toteamuksena; Paulia
on helppo käsitellä, joskus kovempaakin, kun ei heti tarjoa
hampaita.
Hirvittävä
ruokahalu näkyy myös jäljellä. Tuntuu kuin koira imisi jopa mullat
maasta jäljestäessään. Tarkasti ja keskittyneesti. Tottista herra
tekee kontaktihakuisesti, nopeat ja täsmälliset liikkeet,
patukalla tai pallolla palkatessa yllättävän nopea koira
täysikasvuiseksi vahvaksi urokseksi. Suojelussa hieman hankalampi
ohjata, mutta ei sielläkään mikään jatkuvasti varottava koira
komennettaessa. Irrotuksissa Paulilla oli hieman vaikeuksia jo
Saksasta tullessaan.
Jo 3 vuotiaana päässyt LGA karsinnoista Saksan
mestaruuskilpailuihin. Harmi, että sairastumisen vuoksi se
suoritti vain A osan saaden 96 pistettä.
Astumisten ja iän myötä on herralle tullut hieman ehkä liikaa omaa
tahtoa C osassa.
Astunut jo Saksassa muutaman pentueen, vaikka onkin
käyttölinjaiseksi vielä nuori.
Jännä piirre
Paulissa on se, että se on hyvin ystävällinen koira nartuille ja
jaksaa kosiskella niitä. Yhtä asiaa se ei kuitenkaan nartulta
siedä. Sen sään päälle ei tassuja laiteta tai sen naaman edessä ei
saa uhota. Pauli palauttaa murisemalla ja tiukalla mulkaisulla
nartun ruotuun. On ollut mukava katsoa, kun Pauli on näin ottanut
sen uroksen vahvan roolin astuttaessa ilman, että se olisi
joutunut tappelemaan narttujen kanssa.
Astuu erittäin hyvin ja pentueet ovat olleet
kookkaita
|
|
Jazzi tuli meille
kotiin kiertoteiden kautta. Se oli mennyt kasvattajalta
sijoitukseen, harrastavaan kotiin. Täällä kuitenkin jouduttiin
luopumaan koirasta vakavan sairauden vuoksi. Koiralla oli
tavoitteellisesti harrastettu suojelua. Koira palautui
kasvattajalle, mutta Jazzi ei tullut toimeen äitinsä kanssa. Jazzi
oli jo menossa lopetettavaksi, koska kukaan ei sitä halunnut. Ihme
sinänsä, koska koiralla on niin hyvät purut, että se olisi
kelvannut vaikka mihinkä työkoiraksi. Jazzi kun on vielä aivan
uroksen mitoissa massansa ansioista. No, kuitenkin säälin nuorta
koiraa ja se sitten saapuikin eräänä aamuna hevosauton kyydissä
Laukaan hevosklinikan pihaan, josta kävin sen noutamassa meille.
Sieltä hevosauton
perältä kävin hakemassa villin norsun kokoisen nartun, joka kaatoi
minut ensitöikseen hevosenpaskaan ja puruihin hevosautossa. Sitten
tulimme matalalentoa autosta ulos, nuoltiin hyppien naama. Huh
huh, ei noin iloista koiraa ole muita kuin Pauli pikkarainen.
Siina sitten Jazzia autoon laittaessani mietin, että jos olet
terve ja jäät meille niin astutan sinut kyllä Paulilla. Ei sitten
omistajien ainakaan tarvitse miettiä mistä se vauhti pentuihin
tuli. Iloluontoisin ”hulluja” kun ovat molemmat
Jazzi suhtautuu
iloisesti ja vauhdikkaasti kaikkeen mitä elämä vastaan tuo. Se
menee kaikki alustat, paikat ja ihmiset niin, että tuntuu, ettei
se edes huomaa mitään muutosta. Lonkkakuvissa eläinlääkärillä oli
hauskaa, kun Jazzilla oli kamalan tärkeää vääntää itsensä
tuhannelle mutkalle ja katsoa kun nukutuspiikki laitettiin.
Normaalistihan moni sakemanni vinkuu ja kitisee piikeille tai
sitten on hyvin välinpitämätön. Eläinlääkärikin kehui, että
ensimmäisen kerran sakemanni nuoli naaman piikin jälkeen ja sen
jälkeen könysi vielä syliin istumaan. Se on meidän Jazzityttönen
tällainen vintiö.
Tottelevaisuudessa
Jazzi on hyvin innokas ja yllätys kyllä, täysin hiljainen.
Patukalla ja pallolla motivoituu välillä liiankorkeaan viettiin ja
silloin tekeminen menee helposti hosumiseksi. Helppo ja
motivoitunut koira viedä tottista.
Suojelussa
Jazzilla on hyvin voimakas saalis, mutta myös aggressio löytyy
tasapainottamaan. Vaihtaa vietit helposti ja on suhteellisen
puhdas viettialueilla. Lähetän koiran koulutettavaksi loppuun
saksaan pentujen jälkeen, koska se on niin iso ja voimakas koira,
ettei minulla ole mitään mahdollisuutta loukkaantuneella niskalla
sitä kouluttaa. Uskoisin, että koiralle pystyy tekemään tuloksen
muutamien viikkojen harjoittelulla.
Jäljellä koira on
todella hyvä ja lahjakas. Sillä on luontaisesti hyvin rauhallinen
ja intensiivinen ote jälkeen. Tuntuukin, että jäljellä olisi koira
vaihtunut, koska se työskentelee niin erilailla kun mitä se
muutoin on. Olin valmistautunut ensimmäiseen jälkeen, kuten
selviytymistaisteluun. Luulin että molemmat kyntäisimme peltoon ½m
syvän uran. Jazzi vetämällä ja minä kyntämällä perässä. Olikin
aivan ihana huomata koiran pystyvän keskittymään jälkeen ja
tekemään niin rauhallista työtä. Esine ilmaisuja koiralla ei ole
otettu ja muukin harjoittelu jäi minimiin, koska en
yksinkertaisesti kykene makkaroita peltoon istuttamaan. Mutta
omistajan huonous ei ole koiran syy.
Tarhassa Jazzi
turhautuu hyvinkin nopeasti ja haukkuu kaikki talitinteistä
lentäviin lehtii ja välillä ihan muutan vain viihdyttääkseen
itseään. Sisällä Jazzi on kunnolla, mutta kenneltiloissa se ei
jostain syytä voi sietää villapeittoja. Ne syödään kerralla ja
kokonaan. Kaksi peittoa syötätin sille, ennekuin uskoin, että se
todellakin syö ja sitten viikon oksentaa ja paskantaa ne ulos.
Lakanat saavat olla aivan rauhassa alusina, niitä ei syödä.
Jazzi on koira jonka kanssa ei aika tule pitkäksi,
joskus kylläkin liian vauhdikkaaksi. Ainut negatiivinen puoli
Jazzilla on, se ei tule toimeen aikuisten narttujen kanssa.
|