|
|
Peetu ja Jippu
Näiden kahden koiran yhteiseloa voisi erittäin hyvin kuvata
sanoilla kuin vanha aviopari. Peetu on vanhaan harmahtavaan
villapaitaan pukeutunut örähtelevä junttapulla, joka tekee
mitä vaimo käskee ja silloin kun saa pirttihirmulta luvan.
Ja Jippuhan käskee, heiluttelee kaulinta kädessä ja nuttura
tiukalla. Pitää Peetun kurissa ja nuhteessa, jopa niin, että
emännän on välillä puututtava tilanteeseen, jotta Peetu saa
edes syödä oman ruokansa.
Nämä koirat ovat oman perheensä jäseniä. Treenattukin on,
mutta enemmän omaksi iloksi kuin tuloksia tavoitellen.
Tottiskentällä on käyty, tehty metsä- ja peltojälkiä sekä
Peetun kanssa nuorempana otettu puruja. Hienosti muistavat
vanhatkin opetetut asiat, tosin yleensä ensin on hetki
muisteltava, että oltiinko sitä palveluskoiria vai
sikailukoiria. Peetu on patukalla tai pallolla koulutettava,
toimii saalisvietillä ja kuumenee helposti liikaa, jos itse
alkaa hössäämään. Jippu toimii joko ruoalla tai pallolla,
välillä toimii parhaiten vaikka käpy. Riippuu siis vähän
siitä millaisella tuulella sattuu olemaan. Koira siis. Ja
emäntä myös. Jos on itsellä hajamielinen päivä, hyödyntää
koira sen välittömästi. Jipun maailma on hajuja täynnä.
Kesken treenaamisen saattaa kiinnostus lopahtaa ihan
yhtäkkiä jonkin mielenkiintoisen kentällä olevan hajun
vuoksi ja se treeni oli sitten siinä. Lenkillä etsii koko
ajan hajuja, joita voisi alkaa seurata.
Enemmän nykyään on kuitenkin sellaista arkista puuhaa.
Talvisin (silloin kun vielä oli lunta, jäätä ja pakkasta) on
vedetty lapsia ja aikuisia pulkassa, potkurissa, suksilla
tai luistimilla. Molemmat ovat käyneet isännän kanssa
lintumetsällä (kyllä, sehveristä on myös lintukoiraraksi).
Pihalla kun karsittiin pajukkoa, oli koirista suuri apu.
Repivät käskystä (monesti myös ilman käskyä) juuret ja
pikkupuut maasta. Talven jälkeen oli avannon vanerista tehty
kansi uponnut järven pohjaan ja ei sieltä miesvoimin noussut
ylös. Pistettiin liina vanerin ympäri ja liinan toinen pää
koirille. Jippu luovutti aiemmin ja lähti omiin puuhiinsa
ruoppaamaan rantaa, mutta sen verran sinnikäs on Peetu, että
vettynyt vaneri oli
lopulta rannassa. Useampi tunti siinä taisi mennä.
Ihmisiin molemmat suhtautuvat
ystävällisesti, Peetu jopa niin sydämellisesti, että kotona
ollessaan yrittää tunkea vieraiden syliin, niin että
heikommat menevät nurin. Jippua eivät uurikaan uudet ihmiset
kiinnosta, suhtautuu yleensä hyvin välinpitämättömästi,
mutta kuitenkin niin, että tarkkailee vaivihkaa koko ajan
mitä on tekeillä. Asiattomilla ihmisillä tuskin olisi asiaa
sisälle koirien ollessa siellä keskenään. Pyöräilevät tai
pulkassa istuvat lapset ovat hieman pelottavia Jipun
mielestä, mutta Peetua ne eivät kiinnosta yhtään. Aiemmin
Peetun kanssa oli hankaluuksia sen vuoksi, että hänen
hoodeilleen tuli lenkkeilemään muita
koiria ja se ei hänen egolleen oikein meinannut sopia, mutta
vanhemmiten tästä tavasta on sinnikkäällä harjoittelulla
päästy aika lailla eroon.
Peetulla on lisänimi työturvallisuuspäällikkö. Jos isäntä
tai emäntä kiipeää ulkona korkeille tikkaille, ottaa
ruohonleikkurin, käynnistää moottoriveneen, istuu mönkijän
päälle tai nykäisee moottorisahan käyntiin, alkaa välitön
haukkuminen. Mitä ilmeisemmin tämä on hyvin vaarallista
puuhaa omistajalle, mutta naapuri saa tehdä samoja puuhia ja
vaikka sahata omaan jalkaansa moottorisahallansa, niin se ei
kiinnosta koiraa yhtään. Aiemmin
myös kottikärryt ja potkukelkat luettiin näihin vaarallisiin
tuomiopäivän laitteisiin, mutta ne on sittemmin todettu
vaarattomaksi.
Molemmat koirat ovat olleet aikalailla terveitä. Peetulla on
ollut muutaman kerran hiivaa toisessa korvassa, mutta se on
mennyt ohitse korvatipoilla ja hapankaalilla. Muualla hiivaa
ei ole ollut, eikä se ole siis pysyvä olotila koiralla.
Lonkat B/B, kyynärnivelet 0/0. Jipulla ei ole
ollut mitään havaittavaa vaivaa. Alakulmahampaat ovat jonkin
verran kuluneet hieman vinon purennan vuoksi, mutta se ei
ole elämää haitannut millään tavoin. Lonkat B/B,
kyynärnivelet 0/0.
|
