|
Cliff on
pojankoltiainen joka tupsahti meille vähän yllätyksenä. Olin
vanhan Itä-Saksan alueellapuhellut, että jos tulisi sellainen
hyväsukuinen vahvasti Derkku-linjainen uros, jonka suvusta
kuitenkin tiedettäisiin jotain, niin olisin kiinnostunut. Cliff
oli hankittu
kisakoiraksi tosimielessä
aina mestaruustasolle saakka. Omistajan mielestä koiran
kapasiteetti ei aivan MM tasolle yllä, mutta se on hyvä koira,
jota ei pitäisi hyljätä siitoskäytöstä.
Cliff on hieman terävä kohdatessaan uusia ihmisiä ja asioita,
mutta tutustuu nopeasti eikä ensihetkien tunnelmasta ole
tietoakaan. Kotona hyvä vahtikoira joka kyllä ilmoittaa asiattomat
kulkijat.
Cliff tulee toimeen niin aikuisten kuin lastenkin kanssa. Liikkuu
vapaasti alustoilla. Kaksi kauhistusta sillä on Suomessa ollut,
avoportaat aluksi ja valtava tappokone, jota ei hyväksy
vieläkään - kärpäslätkä. Maailman kamalin tappovehje, tappaa
varmaan koirankin yhtä helposti kuin kärpäsen. Iso uros, joka
katsoo silmät lautasen kokoisena kärpäslätkää, perin huvittavaa.
Todennäköisesti jokin kokemus nuoruudessa, johonkin vastaavaan -
negatiivisessa mielessä
Cliff on hieman erilainen verrattuna aikaisempiin
jalostusuroksiini. Sillä ei ole hirvittävästi miellyttämisen
halua. Kun saa pallon tai kepin niin se on sitten sen keppi tai
pallo, jos hän niin
tahtoo. Toisinaan se taas on valmis leikkimään, vaikka kuinka
kauan.
Tekee tottista hyvin, kun sille päälle sattuu. Toki tekee aina,
mutta hieman on herran mielentilasta kiinni miten hän tänään
viitsii. Kun herra saapui meille, hän oli heti sitä mieltä,
että naisia en usko ainakaan. Piti vähän ravistella ja kertoa,
että tässä talossa määrää myös naiset. Jälkeä ajaa hyvin ja
maavainuisesti. Puruissa agressio on moottori. Puree rauhallisesti
ja voimakkaasti kokosuulla. Tyypillinen Derkkulinjan edustaja.
Koira on yhteisomistuksessa ja asustaa nykyisin Pornaisissa.
Cliff astuu erittäin hyvin ja sitä saa myös avustaa.
Cliffin ensimmäiset pennut ovat olleet vilkkaita energisiä koiran
alkuja. Cliffillä näyttäsi olevan pitkäkarvageeni.
|
|
"Koirakirjojen kuvaus saksanpaimenkoirasta kuvaa hyvin myös
Miinaa. Se on yhden
ihmisen koira eli tottelee parhaiten vain yhtä ihmistä, mutta
rakastaa koko perhettään ja on erityisen lapsirakas. Vieraita
kohtaan Miina on aina ollut ystävällinen. Uhkaavia tilanteita emme
ole kohdanneet. Miina on vilkas ja aina valmis toimintaan, mutta
sisällä se on rauhallinen, jalkojen juuressa makoileva tyyppi.
Myös treenikoirana Miina on tyypillinen saksanpaimenkoira;
saalisviettinen, kohtalaisen kova ja
miellyttämisenhaluinen. Perusluonteeltaan Miina hyvin positiivinen
koira. Tämä näkyy
myös treeneissä. Miina tekee töitä iloisesti eikä muistele
ohjaajan tekemiä virheitä. Muihin koiriin se suhtautuu
treenitilanteissa ja lenkillä välinpitämättömästi. Kaverikoirien
kanssa se on vauhdikas leikkikaveri, mutta pomottelee saman
ikäisiä ja nuorempia narttuja. Kaiken
kaikkiaan Miina on ollut mukava ja terve harrastus- ja kotikoira,
joka kestää myös rauhallisempia jaksoja elämässään. Miinalla on
kestävä
maha, mutta jonkin verran herkkä iho. Kuonon ja tassun iho
kaipaavat hoivaa
jäljestyskaudella ja kosteilla keleillä, mutta lääkkeillä
hoidettavaa ihottumaa sillä ei ole
ollut paria lievää korvatulehdusta lukuunottamatta." Miinalla on
yksi hauska ominaisuus.
Se osaa tulla ulos miltei mistä vain. Avaa ovet, avaa kenneltilan
salvat ja lukot jaa menee
ulos kun siltä tuntuu.
|
